Kirjallisuusterapia

Kirjallisuusterapian menetelmiä hyödyntävissä ryhmissä luetaan valmiita tekstejä, kirjoitetaan itse ja keskustellaan luettujen ja kirjoitettujen tekstien herättämistä tunteista ja ajatuksista. Kirjallisuusterapiassa ajatellaan, että omia ongelmia ja tunteita on helpompi lähestyä kirjoitettujen tekstien välityksellä kuin suoraan. Teksteistä voi tunnistaa asioita ja tunteita, jotka ovat aiemmin jääneet piiloon tai joille aiemmin ei ole ollut edes sanoja.

Lukeminen tai kirjoittaminen sellaisenaan voi olla terapeuttista, mutta kirjallisuusterapiaan liittyy lisänä lukemisen ja kirjoittamisen synnyttämien tunteiden ja ajatusten käsittelyä keskustelemalla. Vuorovaikutus tarjoaa mahdollisuuden peilata omia ajatuksia, tunteita ja kokemuksia toisten vastaaviin, mikä voi synnyttää uusia oivalluksia ja näköaloja esimerkiksi muutoksen mahdollisuuteen. Kirjoittamisen taas on havaittu tehostavan aivojen kykyä käsitellä esimerkiksi pelon tunteita ja näin lieventävän niiden vaikutuksia.

Kirjallisuusterapiassa virikkeinä käytettävät tekstit voivat olla esimerkiksi runoja, novelleja tai romaanikatkelmia mutta myös lehtitekstejä, lauluja tai elokuvia. Myös valokuvat ja muu kuvamateriaali sekä erilaiset esineet sopivat hyvin materiaaliksi. Tekstejä ja muita aineistoja käsitellään nimenomaan niiden herättämien tunteiden ja ajatusten pohjalta, ei kirjallisuustieteen tai -kritiikin näkökulmasta.